Joulukalenterisukat

Jospa heittäisin menneen vuoden muistojen joukkoon näiden sukkien ja joulumuisteloiden myötä aloittaen uuden vuoden ja uudet kujeet (kujelmat).

Joulukalenterisukat (fb): Desing by Niina Laitinen, koko 38, puikot 3 1/2,  lanka 7 veljestä. Ehdotetun joulunpunaisen vaihdoin viininpunaiseen ja pohjavärin valkoisen sijasta harmaaseen.

Aatto aamuna mies lähti pihaa kolaamaan, sillä aikaa tein kahden viimeisen päivän mallikerrat valmiiksi. Kyllä näillä onkin jo tessuteltu.

Joulualusviikolla vierailimme tyttärien perheiden luona, pojan perhe sen sijaan kävi meitä tervehtimässä. 

Joulun vietimme P-Pohjanmaalla. Lähdimme matkaan aatonaatto aamuna hyvissä ajoin sillä luvassa oli erittäin huonoa keliä. Jyväskylässä lunta pyrytti vielä siedettävästi.

Äänekoskelta matka jatkuikin sakeassa lumipyryssä loppumatkan. Pihtiputaalle saakka ajelimme useamman kilometrin letkassa 60 km /h. Loppu hyvin, kaikki hyvin,  pääsimme onnellisesti perille.

Joulusaunassa kävimme jo aatonaattona, mikä tuntuikin oikein mukavalta pitkän matkan jälkeen.

Aatton aloitimme syömällä riisipuuroa ja hedelmäsoppaa kuunnellen joululauluja. Joulurauhan julistuksen ja päiväkahvien jälkeen suunnistimme porukalla viemään kynttilät isäni, mummoni, enoni ja tätieni haudoille. 

Sieltä kappelille jouluhartautta kuulemaan. Jossa ehdin vaihtaa muutaman sanasen nuoruudenystäväni kanssa ennen tilaisuuden alkua. Ihana, yllättävä kohtaaminen monien vuosien jälkeen. Ennen hartautta nappasin kappelilta kuvan.

Hartauden jälkeen kiiruhdimme jouluaterialle äitini luo ja sitten edelleen veljeni perheen kotiin aattoiltaa viettämään.

Monenlaisia jouluvaloja oli niin äitini kuin veljenikin kotona.

Ilta meni mukavasti seurustellen, lahjoja availlen, lasten ja nuorten riemua katsellen ja talon antimista nauttien. Joulupukki oli käynyt salaa heittämässä lahjat kuistille.

Kummipojalle neulomani sukat oli kuin olikin juuri sopivat. Ilmeisesti mieleisetkin koska laittoi heti jalkaansa.

Ennen klo 11:sta lähdimme ajeleen veljeni vaimon sekä äitini kanssa jouluyön messuun. Kirkko oli jokaista penkkiä myöden täynnä. Saimme hiljentyä kuulemaan joulun sanomaa musiikkiesityksen kera. 

Joulupäivänä meistä tulikin joulumonneja. Sillä menimme porukalla tätiäni tapaamaan, koska seuraavana aamuna oli kotiin paluu edessä. Lapsuudessani ei saanut joulupäivänä kyläillä. Sellaista joka meni joulupäivänä vierailulle kutsutiin joulumonniksi. Joulupäivä kuului viettää perheen kesken. 

Muistorikkaita päiviä ja miellyttäviä käsityöhetkiä tulevalle vuodelle 2018!

Viime hetken askarteluvinkkejä / Hyvää Joulua

Kokosin alle omista kokoelmistani muutamia viime hetken askarteluvinkkejä. 

                 

                   

Sydämellinen kiitos kaikille teille jotka olette jaksaneet kuluneen vuoden aikana kulkea yhteistä matkaa.

Toivotan teille Lämminhenkistä ja Rauhallista Joulunaikaa sekä Onnea vuodelle 2018💓 (ensi vuonna jatketaan)

Lauantain päivitystä

Eilen taatelikakkuja paistellessani ompelin glögipulloille esiliinoja. Pienet turhakkeet piristää niin jouluna kuin arkenakin. Vai mitä olette mieltä?  Kankaaksi valitsin joulunpunaisen kukkakankaan. Sopii muulloinkin kuin vain jouluna.

Malli Kapriisi,  kirjasta Merja Ojanperä Näyttävimmät villasukat. Neuloin Gründl Hot Socks Madena langasta puikoilla 2 1/2. Parempi puikkokoko tälle langalle ja mallille olisi ollut 2,75.

Kaunis malli, joka ei kuvassa pääse oikein edukseen. Kuvion oppi muistamaan ensimmäisen kuviokerran jälkeen.

Lapasia 9-vuotiaalle

Pokepallo lapaset 7 veljestä langasta ja tavistumpuissa vihreä Vuorelman Veto sekä musta 7 veljestä lankaa. 

Uskokaa pois kyllä se on vihreää :) Jämälanka näistä körttisukista. Keinovalo teki tepposet.

Katselin poikaani viimeksi nähdessäni että hänen lapasensa olivat kovasti pidetyn näköiset. Niinpä neuloin hänelle uudet. Lankana 7 veljestä, puikot 3 1/2. Ranneosassa silmukoita 12 puikolla. Kämmenosassa 13 s puikolla. Kuvion otin P-Pohjanmaan lapasien alaosasta.

Mukavia joulukuun päiviä teille lukijani toivottelee Sinikka ja Viiru

Joulukortteja

Pitkin syksyä olen pikkuhiljaa näitä lumihiutaleita virkkaillut . Ei minun pitänyt tänä vuonna lainkaan kortteja tehdä. Tein sitten kumminkin muutaman.

Mallit on bongattu joko Pinterestistä tai Youtubesta. Laitoin lumihiutaleen langalla roikkumaan. Teippasin toisen pään sisäsivulle ja teipin päälle jouluisen kuvan tarratyynyillä. Saa ripustaa vaikka kuuseen tai ikkunaan niin halutessaan.

Joku viikko sitten tuli Lapin perukoilta yllätyksenä  tälläiset kirjailtavat korttipohjat. Tein sitten nekin valmiiksi ettei jää laatikkoon ajelemaan. Oli siinä huononäköiselle haastetta kerrakseen.

Korttipohjat on suoria, kuvassa valon ja varjon leikkiä pilvisenä päivänä lampunvalolla kuvattuna,

Suomi 100 Kalevala peitto

Harmi ettei ole puhallinorkesteria soittamassa. Peitto nimittäin on valmis. Kipeästä kädestäni huolimatta sain peiton sinniteltyä valmiiksi, vähän kerrallaan.

 Onnekseni reunus oli helppo ja nopea virkattava. 

Peitteen ohje, suunnittelijat, tekijänoikeudet ym löytyy täältä.

Olisi pitänyt hinata itsensä katonrajaan että kaikki palaset näkyisivät kunnolla. Ehkä tästä kuitenkin jotain kuvaa saa. 

Lankana Menitan Lasse ja Pia. Lankapaketin valkoisen yhdistämislangan sijaan valitsin vaalean harmaan. Mikä olikin hyvä valinta. Sopii mielestäni, eikä ole niin lian arka kuin valkoinen. Yhteen lappuun tuli isompi virhe paholainen. Kesti useita päiviä ennenkuin huomasin sen. Siinä se on vieläkin, tekijänsä puumerkkinä ;) 

Sari Åströmin suunnittelema reunus on yksinkertaisuudessaan näyttävä.

Pingotus vaiheessa peite jäi kastelematta. Käteni ei olisi kestänyt nostella märkää peitettä, sillä märkänä tämä painaisi useita kiloja. Toisaalta katsoin sen turhaksi koska kaikki laput olin jo aikaisemmin kastellut ja pingottanut.

 Niinpä levitin peitteen maton päälle, alle lakanan ja aikansa palvelleita froteepyyhteitä. Sumutinpullolla kostutin kunnolla reunan ja välipitsin. Koska taannoin hankin pingoitusraudat, niin käytin niitä pingoittamiseen lankojen sijasta.

 Lopuksi sumutinpullo vahdiksi kissaa varten. Kerran näytin hänelle miltä tuntuu kun karva kastuu. Sen jälkeen viritelmäni saikin olla rauhassa. Hyi mua :)

Summasummarum, kaiken kaikkiaan tätä oli mielenkiintoista tehdä. Innolla odotin aina seuraavan palan ohjetta. Paitsi ihan viime metreillä oli havaittavissa lievää väsymistä. Uutta opin ja peitosta tuli minun näköiseni. Ohjeistakin selvittiin väliin purkamisen kautta.

 Videot olisi olleet paremmin ymmärrettävissä jos ne olisi tehty värillisillä langoilla. (tekijä todennäköisesti halusi itselleen yksivärisen peiton).

Vaikeuksien kautta voittoon

Loppusuoralla

Tyttären kanssa yritettiin sovitella päivää jolloin pääsisimme yhdessä messuille. Ainoa päivä jolloin molemmille sopi oli sunnuntai. Hyvä olikin, sillä sunnuntaina ei ollut sellaista ihmismassaa kuin lauantaina. Pääsi hyvin myyntipöytien ääreen.

 Tänä vuonna lyötiin kävijäennätyskin, 49 331 kävijää.

Yllätyin kuinka messuilla oli esillä useita 70-luvun hittijuttuja. Yhtenä esimerkkinä verkkopohjaan solmittavat matot.

Olin maltillinen ostoksissani, vai olinko sittenkään? Ainakin lankaostoksissa.

Taito Pohjois-Karjalan pöydältä tarttui mukaan TeeTee:n Saraa pipolangoiksi.  Lankakauppa Tapiolta Hot Socks lankaa pari kerää ja Silmu& Solmun Sirpalta nappasin huivilangaksi ihanaa petroolin väristä Merino-silkki lankaa.

 Lankojen lisäksi lähti mukaan jotain pientä mm Saaristolaisleipää :D :D

Käsi juntturoi, virkatessa sain jännetupen tulehduksen käteeni. Sillä nyt ei oikein tehdä mitään, levossa pidettävä jonkin aikaa. Viimeiset puolihuolimattomasti pingoitetut laput sain tehtyä. Reunuksen ohjekin on julkaistu, mutta se nyt saa saattuneesta syystä odottaa parempaa aikaa.

Kalevala Cal viimeiset palani

Vasemmanpuoleinen: Kantele, suunnittelija Anne Vierimaa. Katselin ensin että onpas ruma pala. Valmiiksi saatuani ihastuin ikihyväksi, yksi kauneimmista. Kaikki toki ovat kauniita omalla tavallaan.

Oikeanpuoleinen: Sammon ryöstö, suunnittelija Marika Nordling.

Nyt kello onkin jo niin paljon että mies tulee pian ruokatunnille. Joten eilistä lihasoppaa lämmittelemään.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille

Talitintit lapasissa

Huhtikuulla katseltiin tyttären kanssa Natalia Morevanin ihastuttavia eläinaiheisia lapasmalleja. Tuli siinä sitten heitettyä tytölle: "Sinä kun aina kiikutat milloin mitäkin lahjoja. voisit joku kerta ostaa minulle tämän lintumallin." Hän oli laittanut vinkin muistiin tuoden mallin äitienpäivä lahjaksi. 

Viimeinkin valmiina

Malli: Natalia Moreva, Titbirds Mittens. Valkea pohjaväri samoin kuin musta Nallea. Ruskea Fabelia ja muut sävyt Kaupunkilanka Rotvalia, mikä on saman paksuista kuin Nalle (100g / 260m). Puikot nro 3. Ranneosa on mallissa suora kirjoneuleella. Tein kuitenkin joustinneuleen ranneosaan. Suojaa paremmin ja saa takin hihan sisään sujuvasti.

Niin ne talitintit

Värit ovat aavistuksen tummempia kuin kuvissa. Kirkas päivä teki taas kuvaajalle tepposet.

Kivat neuloa, eikä liian paljon pitkiä langanjuoksuja. Purkaakaan ei tarvinnut kuin kerran. Meinasi tulla kahteen kertaan saman käden lapanen.

Pojanpojalle neuloin kinnaslapaset

Lanka: Katia Merino Baby. Puikot nro 3, koko n.2v. Puikoilla 11s, kämmenosan pituus ennen kavennusta 9 cm ja peukalon 4 cm.

Jospa ne kunnon lapaskelit pian tulee. Lunta ei ole näillä main, mutta ilma kuitenkin sen verran raitis ettei lapaset liikaa ole.

Syttyröitä, myttyröitä, pikku eukon tekeleitä

Meillä on katti karvajalka, vähän väliä kynnet tanassa raapimassa.

Joka saa tälläistä jälkeä aikaiseksi. Fiksuna naisena (? ) käpäsin rautakaupasta hakemassa uutta narua. Huh, melkein takalistolleni lensin 2 kg narurulla melkein 30€. Karvain mielin kävelin naruni kanssa kassan kautta kotiin. Tuumaillen mikä tuossakin maksaa.

 Jos joku ei vielä tiedä, tätä sanotaan kissan raapimispuuksi. Mikä puu??? Alusta oli alunperin lastulevyä, joka muutaman kuukauden jälkeen mureni palasina lattialle. Ja tuo "puu" kartonkirulla. Näin meitä huijataan :)

Pari tuntia kieputin narua kuumaliimapyssyn käsissäni, hiki otsalla. Olisi tämäkin käynyt helpommin jos olisi ollut joku toinen kaverina. Laita siinä sitten kun  kissa käy joka välissä raapien testaamassa tuleeko hyvä. 

Hyvä siitä tulikin, hetkeksi, laitoin lähestyvän joulun kunniaksi oikein rusetinkin. Kai Viirukin ruseteista tykkää, tyttökissa kun on. Naruakin jäin toiseksikin kerraksi, niinpä harmituskin katosi.

Kaksi päivää ja yötä se vartioi puutaan. Ettei vain kukaan muu raavi sitä :)  Hyvä kun syömään ehti.

Kalevala Cal:n lappujen suunnittelijat ja ym tiedot löytyy tämän linkin takaa. Nämät syttyräni ovat pingoittamatta. Keskimmäinen pala oli senverran haasteellinen tehtävä että puhti loppui. Kerkiipä nuo myöhemminkin.

Olin kolme lappua jälkijunassa peittourakastani. Urakoin ne alta pois, sillä vaikka näitä onkin ollut kiva tehdä ja paljon uutta opittu matkan varrella. Niin nyt alkaa olla havaittavissa pienoisia väsymisen merkkejä virkkaamiseen. Loppusuora häämöttää, enään kaksi palaa. Sitten on palaset tehty.

Körttiläiset, Kalevala CAL ym

Vuokatin hiihtokisat päättyi. Nyt joutaa vaikka blogia päivittelemään. Ulkonakin satelee räntää, ei viitsi kävelyllekään lähteä.

SPR:n peittoihin olen telkkua katsellessa ja automatkoilla neulonut lisää lappusia. Vaihteeksi jotain muuta kuin hyväntekeväisyyssukkia. Syksyllä lähti Kroatiaan iso pussillinen sukkia ja lapasia.

Körttisukat lahjakoppaan. Lankana Vuorelman Veto, puikot nro 3. Silmukoita puikolla 15, koko 43. Näitä olen tehnyt aikaisemminkin täällä ja täällä. Pidän yksinkertaisesta kirjoneulemallista, joka sopii hyvin miesten sukkiin. Tässä mallissa neulotaan yhdellä langalla kerrallaan. Sopii siis sellaisellekin joka vierastaa kirjoneuleiden tekoa.

Kuvan eväillä neulominen sujuu luonnikkaasti. Ääänikirja, kahvia, ja namia. Yöpöydälläni unen kalastelu lukemisena tällä erää hieman raskaampaa luettavaa unilukemisena. Saa hyvät unet :)

Tavissukat kokoa 37. Lanka Luscious sock (80% merinovilla, 20 % nylon). Puikot 2,75.

Pikkumiehelle sukat, lankana Nalle Taika jämäkerä. Näihin tuli hieman liian pitkä kantapää, mutta hyvinpä noi kumminkin paikkansa haki.

Kalevala CAL peitelappuja 

Vasemmalla: Johanna Nuorelan suunnittelema Neidon kehrä. Tapanani on yrittää virkata kirjoitetun ohjeen mukaan (oppisin paremmin lukemaan niitä). Tämä meni purkuun monta kertaa. Lopulta oli pakko tukeutua videoon, mikä olikin todella hyvin tehty. Johan luonnistui.

Seuraavana: Heli Isoniemen suunnittelema Nuotiovalkea. Yksi helpoimmista paloista. Samoin kuin viimeisenä pingoittumassa oleva palakin.

Kolmantena vasemmalta: Taina Tauschin suunnittelema Pohjolan häät. Yksi kauneimmista.

Viimeisenä: Annika Yrjölän Tellervo.

Lentävät sydämet

Päivä valkeni aurinkoisena pitkän sadejakson jälkeen. Mikä tuntuu erittäin mukavalta.

Malli Jorid Linvik: Flying Hearts. Kirjasta: Big Book of Knitted mittens, 45 distinctive Skandinavian patterns. 

Amoroso-sukista jäi Nallea ja Nalle Taikaa niin neuloin lapaset sukkien pariksi. Puikot nro 3. Alkuperäisessä mallissa oli kiilapeukalo sydämin. Näihin neuloin kuitenkin tavallisen peukalon ilman kuviointia.

Usein kuviomallja saa säädellä kun pituus käy liian lyhyeksi. Näissä ei kuitenkaan kyseisillä langoilla tullut sitä ongelmaa. Kelpaisi minullekin, menee kuitenkin lahjakoppaan.

Koululainen on mummolassa viettämässä syyslomaa. Ulkoillessa vastaamme sattui tälläinen teemaankin liittyvä kivi.

Sydämmellistä viikkoa blogini vierailijat

Villahousut ja Kalevala CAL asiaa

Kuopus-housut 2-vuotiaalle

Neuloin ohuemmat villapöksyt pikkumiehelle tälle villatakille kaveriksi.

Malli kirjasta: Hanne Andreassen Hjelmås ja Torunn Steinsland, Klompelompe Neuleita koko perheelle. Lankana: KlompeLOMPE Tynn Merinoull. Lankaa kului noin 130g, puikot nro 3.

En tainnut muistaa villatakin kohdalla mainita, että neuloin kaksinkertaisen helmineuleen sijasta yksinkertaista. Niin villatakissa kuin housujen sivuissakin.

Kalevala CAL 15 lappu

Tuonelan joutsen, suunnittelija Arni Oksanen.

Tämän lapun kohdalla oli pientä takkuamista. En osannut / saanut keskikuviota niin hyvin kuin olisin tahtonut. 

Aivoni minun ajattelevi, no ei todellakaan ajatus juossut. Keskikuvion jälkeen pala oli suorakaiteen muotoinen ja pääni ei pysynyt ohjeen mukana kun vastakkaisilla sivuilla tehtiin kiinteitä silmukoita ja vastaavasti toisilla pylväitä. Tottakait ! eihän siitä muuten olisi muodostunut neliö! Varsinainen narikka-aivo. Kaikesta huolimatta se on nyt valmis.

Aurinkoista sunnuntaita

Pikapäivitystä

Kalevala CAL (suomi)

Kalevala CAL (eng)

Kaikki taas niin kauniita

Vasemmalla: Ei ole Vuoksen voittanutta, suunnittelija Seija Ervelius. (tähän tein reunimmaisen kierroksen pylväillä, muuten olisi käsialallani tullut liian pieni )

Keskellä: Kasvun ihme, suunnittelija Soile Olmari.

Oikealla Sammon taonta, suunnittelija Marika Nordling.

Reunuksen ohjekin oli ilmestynyt. Kokeilin miltä se näyttäisi. 

Vasemmalla ohjeen mukaan tehty. Tässä tuli paikkapaikoin ikävästi näkymään tasauskierroksen silmukat päällipuolelle. Tummansininen lanka on hieman ohuempaa kuin tuo kuvan farkunsininen joten siinä tämä näkyy silmiinpistävästi.

Yksivärisillä langoilla tehneillä tätä ongelmaa ei tietysti ole.

Kokeilin sitten vain virkata kiinteitä silmukoita tasauskierrokselle. Siistimpi lopputulos monivärisille lapuille. Ohjeen mukaan tehden olisi kauniimpi ilman edellä mainitsemaani ongelmaa. Taidan kuitenkin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Laput ovat niin kauniita etten haluaisi pienellä pilata kaunista peitettä.

Hyväntekeväisyyttä sekä Kalevala CAL

Neuloin  peittolappuja langanlopuista. Ensiksi puikoille pääsi seiskaveikan paksuiset langat. Laput päätyvät jossain vaiheessa tänne, kun saan enemmän valmiiksi. Nämä ovat sellaisia TV:n töllötys töitä, ei tarvitse ajatus olla mukana.

Lisää hyväntekeväisyyttä

Kahdet miesten sukat asunnottomille kokoa 44 ja 46.

Kalevala CAL (suomeksi)

Kalevala CAL (englanniksi)

Palat 10-11

Oikealla: Väinölän viljavat vainiot, suunnittelija Taina Tauschi. Vasemmalla: Joukahainen suossa, suunnittelija Taina Ilvonen.

Taas oli mukanaan vievää virkkaamista. Kuva paljastaa tökerösti pingotetut laput. Hyvä niin, tulipahan korjattua sekin asia :D

Leppoisaa syyskuun loppua