Lukijat

maanantai 30. joulukuuta 2013

Paras keksintö sitten neulepuikkojen



Näin minusta tuntuu kokeiltuani tätä minulle uutta neuletekniikkaa. Näitä tehdessä kävi niinkuin usein aikaisemminkin ettei ohje (vaikka selkeä onkin) auennut minulle lukemalla. Vaan piti ottaa puikot käteen ja kokeilla. Pari ensimmäistä kerrosta tehtyäni totesin ettei tämä niin vaikeaa ollutkaan, vain hieman hitaampaa kuin normaalisti kirjoneuletta neulottaessa - ainakin näin aloittelijalle. Matleenalle tulin luvanneeksi että tämän talven aikana viimeinkin kokeilen tehdä tuplalapaset. Lupaus lunastettu :) Kiitos hyvästä ohjeesta.

Kuvallinen ohje: Matleenan Lankapirtti blogista. Tarkennettu ohje tuplalapasiin täällä. Lankana: Nalle ja Maija.


Tässä lapaset sekä oikealta että nurjalta puolelta




Tuubi varrasvirkkauksella
Kuvallinen ohje varrasvirkkaukseen: Tiitsan blogissa. Lanka: Huurre. Kulutus: 55 g. Koukku: 3 1/2.
Aloitussilmukoita tässä on 40. Tämä on aika kapea, tälle langalle olisi voinut olla jopa 50 silmukkaa. Huurre on sekoitelanka jossa on 8 % mohairia, joten aivan herkkähipiäiselle lanka ei sovi.



Meidän mirristä on tullut oikea pussirotta :) Muutenkin tämä vamppyyrikissa on rauhoittunut, eikä jahtaa enään emäntäänsä. Lieneekö suuri syntitaakka niskassani kun entisen omistajan antama nimi ei istunut suuhuni ja menin mokoma kastamaan kattini uudelleen. Nyt hän on Misu, jonka nimen hän on ottanut jopa omakseen.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tarviikos sitä tämän kummosenpaa?

Namusia ripustettu onpi kuusen oksille 




Tarvikkeet: Pala kartonkia, kuusennauhoja ja pussi mieleisiä karkkeja. Tein kartongista kartion jonka liitin nitojalla ja kuumaliimalla muotoonsa. Liimasin karkit ja lopuksi kiepautin kuusennauhat ympärille. Tästä on joulun jälkeen kiva napsaista saksilla namut pieniin ja miksei isompiin suihinkin. Minusta kuva vain ei anna oikeutta tälle. Olisi pitänyt päiväsaikaan kuvata.

Tein tämän leipien ja pullien paistumista odotellessani. Nyt on sitten laatikot, kakut, pullat ja leivät tehty. Käsitöitä en ole kerinnyt tehdä lainkaan. Aikani näyttää olevan kovin hupaa kulumaan. Nyt suihkuun ja nukkumaan, jaksaa taas aamulla virkeänä töihin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lasinalusia ja uutta tekniikkaa

Jottei menisi ihan leipomiseksi




Samalla vanhalla mallilla jolla olen joskus aikaisemminkin tehnyt. Aloitus 8 kjs, 32 p renkaaseen. Loppu näkyykin kuvasta. Viimeisen kierroksen virkkasin takapuolelta kiintein silmukoin. Mielestäni reunasta tulee näin siistimpi eikä reuna nouse ylöspäin.




Seurakuntaan vein aikaisemmin kassillisen ikivanhoja langan nöttösiä. Kaappeja järjestäissäni kokosin itselleni pussin Äiti Teresan peittolappuja varten. Olen telkkaria katsoissa niitä neulonut. Vähänkö on uutisia ja luonto-ohjelmia seurattu? Tais siinä mennä parit elokuvatkin :) Katotaan nyt kuinka ison torni niistä syntykään ennekuin lankapussi on tyhjä. Tuossa on vasta 46 kpl.

Itsenäisyyspäivä juhlia Tampere-talolta seuratessani opettelin varrasvirkkausta. Kauan olen haaveillut kokeilevani tätä tekniikkaa. Kuten huomaatte kyllä minultakin tapahtuu kun vain tarpeeksi kauan jaksaa odottaa. Tuubia tästä ajattelin. Yksi kierros on valmiina, teen vielä toisen koska tämä on aika kapea. Tulee paremman näköinen. No se jää nähtäväksi. Kiva tätä on tehdä, vaikkei aloittelijan jälki niin kaunista aina olekaan. Nyt nostan vähäksi aikaa jalat seinälle ja tuumailen syntyjä syviä.

Jo oli aikakin ...

... Minunkin aloittaa jouluvalmistelut.  Heräsin aamutuimaan taikinan tekoon. Minulla on kova ääninen tehosekoitin, siinä tuli herätys naapureillekin samalla.



Pikkuleipiä, tutuilla vanhoilla hyväksi havaituilla ohjeilla tehtyjä. Mummelin Hanna-tädin kakkuja, viipaleleipiä ja kanelipipareita. Laitan ohjeet tähän koska olen poistanut vuodatuksen blogin, Missä ohjeet oli aikaisemmin. On helponpi itsekin hakea ohjeet tarvittaessa.

Mummelin Hanna-tädin kakut

225 g voita
4,5 dl sokeria
2 dl kermaa
4,5 dl perunajauhoja
n. 7 dl vehnäjauhoja
1,5 tl ruokasoodaa

1. Vatkaa voi ja sokeri notkeaksi vaahdoksi, lisää kerma.
2. Seuraavaksi lisää ruokasooda jauhoseos. Laita hetkeksi jääkaappiin.
3. Pyöritä haluamasi kokoisia palloja pellille, älä laita liian lähekkäin kakut leviävät uunissa jonkin verran.
4. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 10 min.

Maailman Parhaat viipaleleivät

200 g voita
200 g sokeria
1 munan keltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja

1. Vatkaa voi ja sokeri notkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon keltuainen.
2. Lisaa siirappi ja vaniljajasokeri, sekä lopuksi jauhot joihin on ruokasooda sekoitettu.
3. Jaa taikina 8: n osaan. Muotoile pellin pituisia tankoja. Leviävät uunissa joten kolmea tankoa enempää ei kannata pellille laittaa.
4. Paista 200 asteessa kunnes tangot ovat "littanoita" ja kauniin ruskeita.
5. Leikkaa kuumina vinottain n. 2,5 cm viipaleiksi.

Kanelipiparit

250 g voita
200 g sokeria
1 kananmuna
2 tl kanelia
1 1/2 tl ruokasoodaa
375 g vehnäjauhoja

Päälle: Kaneli-sokeriseos.

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, Lisää kananmuna ja lopuksi jauho-soodaseos.
2. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin.
3. Kauli ohueksi levyksi ja paina pikkuleivät piparimuotilla, pinnalle hieman kaneli-sokeriseosta.
4. Paista 200 asteessa n. 5-7 min. Paistoaika riippuu piparien paksuudesta ja uunista.



Pipareita 
Luulen että näillä selvitään loppiainenkin, ellei katoa parempiin suihin :)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Enkeleitä



Leena oli tehnyt sievän vanhan ajan enkelin. Piti sitten minunkin repiä lisää kirjansivuja. Minä laitoin nämät seinälle, sopisi hyvin ikkunaan tai kuuseen jos laittaisi lankalenkin ripustimeksi ja kuvan molemmin puolin. Ensimmäinen meni " tutkailemaan " roskapussin sisältöä. Leikkasin liian lyhyen paperisoiron. Paperin pituus täytyy olla reilut 2 x leveyden mitta. 



Muutaman kortin väsäsin lisää.

Nyt saa askartelut vähäksi aikaa riittää. Vapaapäivä meni omia sotkuja siivotessa, oli niin keljua puuhaa että palkitsin itseni tämän talven ihka ensimmäisillä tortuilla. Ansaitusti :)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Marraskuu lopuillaan




Ohje: Diana Nro 3 / 2010, malli 2, halkaisija n. 45 cm. Lankana jokin tuntematon virkkauslanka, koukku nro 1,25.

Liina valmistui yhdessä päivässä. Helppo ja mielestäni kaunis malli. Tarvitsiko tuota edes mainita? Jos en olisi mallista pitänyt en sitä olisi edes tehnyt.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ...




Muorin ja vaarin viime hetken joulukalenteri

... ja koukkuselkä suortuu ... 
ehkä ei sentään, polvet toki voi suoristua kun harjoittaa tuolijumppaa ylettääkseen viimeisiin kalenterinamuihin. Pituutta tässä on miltei katosta lattiaan. Eteisessä on tuollainen kapea seinänpätkä johon tämä on ihan omiaan. Kissa sitä jo kävi sunnuntaina hiplaamassa, olin ihan varma että maanantaina
kotia tultuani on kaikki pussukat alhaalla. Ei sentään. Tottelevainen katti, heti uskoi kun toruin vähän.
Vanhan kirjansivuista tötteröt, jotka ei suinkaan ole saman kokoisia, silmämääräisesti leikattuja vähän sinne päin. Kuumaliimalla naruun kiinni. Nyt kun on repimisen makuun päästy, samasta kirjasta enkeleitä tulemaan :)
Akuutissa tulee kivusta asiaa. Joten tämä menee telkun ääreen lötköttämään.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Pientä jouluista askartelua



Viime vuonna en tehnyt lainkaan joulukortteja. Niinpä nyt tuntui kivalta vaihteeksi näpertää kortteja itse. 









Viime viikon olin taas kuntoutusjaksolla. Sielläkin tuli parina iltana "sormijumppaa" harjoitettua. Ulkona oli niin synkkää ja märkää ettei tehnyt mieli kävelyllekään lähteä. 



Metallilanka sydämiä



Paperinarusta makramee solmuin tähtiä

Näillä nakkisormilla en saanut tasalaatuisia. Olen kuitenkin tyytyväinen näihinkin, sillä oli tämä minulle kuitenkin eräänlaista itsensä voittamista ( lyhyt pinna ). 
Nyt täytyy ottaa imuri esille. Tuntuu että kissankarvoja on joka puolella. Tietäähän sen kun mies on huushollarskana - ei siinä imuri tule mieleen.

Mukavaa viikonloppua

maanantai 18. marraskuuta 2013

Muunneltu Sunshine

Näistä en sitten saanut kunnon kuvaa, jossa kuvio olisi erottunut tuosta monivärisestä langasta. 




Malli: Kirjasta Cookie A. Suloisimmat sukat, Sunshine. Lanka: Austermann Step. Puikot: 2 1/2. Koko 39.
Senverran ohjetta muuntelin että tein kaksinkertaisen kantapään ja sädekavennuksen. Toivottavasti tyttärelle kelpaa. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Neulottu jakku




Neulottu naisen pikkujakku. Malli: Novita Talvi 2013, nro 88. Lanka: Novita Hile, puikot nro 8. Kerrankin ohjeessa mainittu lankamäärä täsmäsi, ei juuri jäänyt ylimääräistä.




Tässä kuvassa langan väri lähempänä luonnollista väriä.

Itselleni tästä piti jakku neuloa, vaan kuinkas sitten kävikään. En muistanut että Lea Petäjän malleista minun täytyisi valita numeroa isompi koko jotta malli sopisi minulle. Tämä neulos vetää sen verran kasaan että olisi saanut olla kaksi numeroa isompi. Tein kuitenkin purkamatta. Onneksi on noita tyttäriä joille voi aina lahjoittaa itselleni sopimattomat tekeleet. Tykkään tästä mallista, kuva ei anna oikeutta kun " sovitusnukke " oli muissa maisemissa. Saa kelvata.



Päällä jakku näyttää jotakuinkin tältä.

Työkokeiluni on lähtenyt mukavasti käyntiin. Kiitos kaikille kannustavista kommenteista. Niitä on ilo lukea.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Angry Birds ja väriläjäys



Lankana 7-veljestä, koko 38. 13 s puikolla, toisen raitakierroksen jälkeen kavensin yhden silmukan niin sain kaksivärisen raidankin täsmäämään. Kyseisellä silmukkamäärällä sopii ohutnilkkaisen jalkaan.
Kuka sanoi että olen ihastunut "vihaisiin lintuihin"? En minä ainakaan. Nähtyäni Marin blogissa nämät sukat ja ohjekin löytyi Villapallon blogista, olin aivan myyty. Oli ihan pakko neuloa itsellenikin, niin ihanan pirtsakat sukat. Nämät kun jalkaan laittaa tietää mies pysyä vähän kauenpana, ei tarvitse ilmeitä tulkita, jos vaikka rouva sattuisi olemaan pahalla tuulella :D 



Tämä onkin sitten Emilin lempipusero. Hän oli syysloman luonamme. Nostin lankakopan pojan eteen ja sanoin: etsi sieltä kolme tai neljä mieleistäsi väriä niin neulon noista langanlopuista sinulle puseron. Poika jäi nököttämään korin viereen kun toimitin askareita. Jonkin ajan kuluttua hän tuli juosten luokseni, "mummi nyt olen valinnut". Toden totta - valittu oli. Kaikki langat korin vieressä ja poika seisoo napakkana vieressä: "Neulo näistä." - Jos ei sentään ihan kaikista. JOO, minä tykkään niistä kaikista! - Laitetaanko ainakin tuo vaaleanpunainen sivuun? "Ei, siitä minä just tykkään." Ei siinä auttanut kuin neuloa pojan toiveiden mukaan. Kierroksen pari tehtyäni hän jo tuumasi: " Nyt riittää, laita nyt tätä." Aamulla ensimmäisenä kysyi joko se on valmis. Kun kerroin ettei se nyt kättä kääntäen valmistu hän meinasi että mummi vois neuloa yönkin. Ei hän tätä matkaan saanut kun meillä oli kivenpaakin tekemistä. 

Tutkimusten mukaan neulominen rasvaa aivoja, rentouttaa ym. kuten kaikki neulojat hyvin tietääkin. Edellisen työn lankojen päättely ei ihan rentouttanut eikä saanut aivojani virkeämmin toimimaan. Päinvastoin. Loput langat kiikutinkin sitten vikkelästi seurakuntaan Äiti Teresan peittotalkoita varten.

Käsityöt on ollut vähän katkolla. Haravoin niin ahkerasti että hartiat kipeytyi. Katsoin viisaimmaksi pitää taukoa, etten tule ihan "kädettömäksi". Lisäksi olen etsinyt työkokeilupaikkaa ja sainkin, onnekseni.

torstai 26. syyskuuta 2013

Ei mitään uutta auringon alla

No, nyt ei auringosta kyllä voi puhua mitään. Sadetta kiskoo ja muutama aste lämmintä. Mutta mikäs täällä pirtissä on ollessa - villasukat jalassa - hyvin tarkenee :)




Tarkeneekohan vilukissa ystäväni myös? Eilen vein hänelle uudet villasukat. Kiitos vain kestityksestä ja miellyttävästä seurasta.

Käsityöt on viime aikoina olleet hieman toisenlaisia



Mökkireissulla poikkesin hakemassa omenia



Tätä riittää vielä toviksi jos toiseksikin

tiistai 17. syyskuuta 2013

Syksyä ilmassa

Aamulla seitsemän aikaan tein 5 km reippaan kävelylenkin. Kylmän kolealta tuntui sää. Vaikka loppumatkasta hiki virtasikin ja kasvot punoitti enemmän kuin somasti.



Säilöin hieman taas. Näitä nyt on riittänyt jo pitkän aikaa miltei joka päivälle. Selkä vain sanoi taas kesken hommien sopimuksen irti. Ei oikein kestä pitkää paikallaan oloa, vaikka nyt onkin ollut paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Täytyy jatkaa iltapäivällä.




Viikonloppuna talsin tuntitolkulla metsässä sienien perässä. Parin piirakan verran kanttarellejä löysin, saman verran suppilovahveroita ja muutaman rouskun. Sateita kaivattaisiin. Kun ei kerran sieniä, niin puolukoita. Välillä poimin ja välillä istuin mättäällä haaveissani ihaillen syksyn väriloistoa sekä näpsytellen kameraani. Olen niin henkeen ja vereen syysihminen. 

Hirvikärpäsiä oli oikein riesaksi asti. On niillä ressukoilla vain huono näkö kun mua pikkaraista naisimmeistä hirveksi luulevat. Mutta jos niitä saattaa yhdessä hirvessä olla tuhansia niin kaitpa niistä muutama kymmen minuunkin riittää :) Jättäisivät kuitenkin ripset ja kulmakarvat rauhaan. Tässäpä olisi jollekulle hyvä tienesti kun keksisi tehokkaan karkoitteen. 
Toinen päivä menikin haravoidessa. Meillä on mökillä niin paljon lehtipuita ja pensaita että siinä saakin haravaa heilutella. Niin... selkäni kun käänsin tuuli puisteli saman mokoman lisää lehtiä alas. Ensi kerralla sama alusta.



Käsitöitä ei paljon kerkii tekemään kun aina tuntuu olevan muuta touhua. Emilille neuloin ohuempia lapasia joita voi pitää alku syksystä. Hän kun istuu pyörän tarakalla päiväkotimatkat niin jo siinä saa olla lapaset kädessä. Vuorittomien kurarukkasten alla nämä pitävät kädet lämpöisinä. Neulon myöhemmin paksumpia lapasia. Mallin näihin nappasin kuvan postikortin lumiukon hatusta. 



Edit: Tässäpä tämä kuvio, epäselvä mutta jospa siitä selvän saa.




Vihreissä selkämys neulottu helmineuletta ja kämmenpuoli aina oikein neuletta. Kettu lapaset olisi ollut kauniimmat jos olisin vaivautunut peukaloonkin neulomaan ketun. Yritinkin ensin mutta totesin että muutamalla silmukalla neuloen pariin peukaloon menee aikaa enemmän kuin yhteen lapaseen. Ja niin vedin langan oikoiseksi. Kelpaa nämät Emilille näinkin. Hän on aina suu yhtä onnellisessa hymyssä oli saatava sitten vaatetta tai leluja. Ihmeellinen lapsi, omat lapseni eivät tuon ikäisenä paljon piitanneet vaatepaketeista. Mutta nyt laitan nämät pakettiin ja postiin. En ehdi viemäänkään tällä erää.

Kiitos taas kannustavista kommenteista!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kauluri




Malli: Hepsi . Lanka: Katia Merino Baby, puikot nro 3. Koko: 4-vuotiaalle.

Silmukoita laitoin 96 ja lisäykset tein joka 24:n silmukan molemmin puolin. Reunaan tein reilut 2 cm helmineuletta ja päättelin silmukat nurin. Hieman tämä käpristyi reunasta. Olisikohan apu löytynyt reunaan tehdystä rapuvirkkauksesta? Tämä nyt tuli näin tehtyä. Työn kostuttamalla sain reunan asettumaan. Tykkään kyllä kovasti tästä mallista, jota voi käyttää joko näin tai sitten Hepsin mallin mukaisesti. 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kaitaliina



Tämä on mielestäni niin kiva malli että tein keittiön pöydällekin. Lankana: Kotiväki. Koko: 160 x 40 cm.
Olisi saanut olla hieman leveämpikin. En kuitenkaan ostanut lisää lankaa - langanostolakko. Hmmmm... ei sekään ihan ole pitänyt. Ostinhan minä Kotikuusi lapasiin langat ja nyt alesta Baby Merinoa mussukan kauluria varten.



Liina tarkistettu ja hyväksi havaittu.

No ei sentään. Meidän Hönttää kiinnostaa käpälällä uittaa tuota kelluvaa kynttilää.



Eilen kävin paikallisten harrastajien näyttelyssä. Kovasti oli näyttely kutistunut edellisistä vuosista. Sukkaa ja lapasta, Kurun perinnelapasiin ihastuin, tarvii joku kerta käydä mallia etsiskelemässä. Jos vaikka löytyis. Marttojen pöydältä nappasin Martta-lehden, näissä on yleensä hyödyllistä tietoa. Posti oli tuonut Suuri Käsityölehden. Äkkiseltään en muuta kiinnostavaa löytänyt tästä kuin ruususukkien mallin. Toihan se posti pienen yllätyksenkin. Kaitaliinan ja pari pienempää. Kiitos vain, mieluisia ovat :)
Tänään sain viimeiset kurkut purkitettua. Helpotuksesta jo huokaisin. On tätä säilömissouvia riittänytkin.

Aurinkoista syyskuun viikonloppua

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Eilat



Malli: Arkimamman Arkiralli blogista . Lankana 7-veljestä yksinkertaisena. Kahdeksalla mallikerralla sain tossut kokoa 38. Neulos aina oikein neuletta. Olen iloinen että bongasin tämän vanhan tossumallin. Näistä tulee ihanan pehmeät kun sisäpuolelle jää viiden silmukan langanjuoksut.

Lauantaina vietimme Suomen virallista luontopäivää metsässä puolukoita poimien. 25 litraa saimme puhtaita marjoja. Ihan kivasti. Puolukkapaikka vain oli hakusessa, niissä paikoissa missä edellisvuosina on ollut puolukkaa ei nyt ollut lainkaan. Taas minun "marikkovaistoni" neuvoi oivan marjamaan, onneksemme. Illalla muut viettivät Venetsialaisia ampuen raketteja. Me ukon kanssa olimme niin päivän touhuista väsyneitä että saunan jälkeen lueskelimme hetken ja laitoimme aikaisin nukkumaan.

Amppelimasikkakin kukkii vielä



Kukahan nämätkin kukkapenkit putsaisi. Aina on mukamas mökillä niin paljon olevinaan kaikenlaista muuta puuhaa että nämät saa rehoittaa oman onnensa nojassa.



Mummin mussukka sai myös körttisukat



Tänään kävimme sieniä etsimässä. Muutaman kanttarellin löysimme, suppilovahveroita ei vielä näkynyt. Mökkipihassa kasvoi tälläisiä enemmänkin. Hauskan näköisiä, tuskin kuitenkaan syötäviä. Nyt oikaisen sohvalle tutkailemaan mielenkiinnolla sienikirjaa. Jos tällekin nimi löytyisi.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Körttilääset tuloo

Hui kuinka aika vierähtääkään. Tännekään en ole vähään aikaan ehtinyt päivitellä. Eipä sillä, ei ole ollut näytettävääkään.
Mökilläkään ei ole juuri ehditty olemaan. Nyt kuitenkin vietimme muutaman päivän ennen ukon loman loppua. Kanttarellejä löysimme vielä jonkin verran. 



Kesän viimeiset




Tässä sukat "pikkukörttisille".

Veljelläni on tapana usein kysyä tavatessamme: Mitäs körttiset? Tästä tulikin mieleeni että neulonpa hänen koko perheelleen körttisukat. Lanka 7 veljestä. Ihana malli, kauniin yksinkertainen, valmistuvatkin nopeasti. Laitanpa lahjakoppaan.



Sekä itte isoolle körttisille

Tämä on häneltä vähän niinkuin vitsiäkin. Ollaanhan me toki vanhaa herännäissukua. Paappani ukki eli aikanaan Untamalassa toimien siellä maallikkosaarnaajana. Mutta se siitä.

Syksyn ensimmäinen flunssakin podettu, tai melkein. Kun vain pääsisi vielä tuosta sitkeästä yskästä eroon. Nenä jo lakkas valskaamasta ja kuumekin hellitti, yhtenä päivänä nousi melkein 40 asteeseen. Pikkasen heitti päästä. Joskus minullakin :D

Kiitos kaikille uskollisille blogini lukijoille kommenteista. Nautitaan näistä kauniista elokuun päivistä!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Neulottu pikkuliina



Malli Neovius. Lankana edelleen: Kesävuokko. Puikot 2 1/2.
Tästä langasta liinan kooksi tuli tasan 30 cm.
Opettelua näiden teko minulle on, mutta uskon että tarpeeksi harjoiteltuani voin joskus vielä sanoa: Tyttö sinä osasit. Pingoitus on näiden neulottujen liinojen ikävin vaihe. Se tahtoo aina siirtyä ja siirtyä.




Tämäkin löysi jo oman paikkansa kodissamme.

Päivä menikin vähemmän rattoisasti paperiasioita hoitaissa, kaupoilla ja lääkärissä. Nyt aion palkita itseni öljyisellä jalkakylvyllä, sainhan ikävät velvollisuudet hoidettua alta pois. Taidanpa sipaista kesävarpaisiin hieman punaistakin :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Virkattu kaitaliina



Lanka: Novita virkkauslanka. Kulutus: 90 g. Koukku: 1,75. Malli: Novita. Koko 28 x 110 cm.



Kiitos Tanjalle ohjeesta. Alkuperäinen malli on huomattavasti lyhyempi kuin tekemäni. Malli on siitä kiva että sitä voi helposti pidentää tai leventää tarpeen mukaan. Yksinkertaisen kaunis.

Kuntoutusviikko onnekkaasti takanapäin. Nyt on sitten jumpattu salilla ja vedessä, saatu sähkö- sekä kylmähoitoja, istuttu luennoilla jne. Täyspainoisia päiviä, mutta suosittelen kaikille kenellä vain on mahdollisuus päästä kuntoutukseen, kannattaa käyttää hyödykseen. 

Kiitos kannustavista kommenteista!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Pitsiliina Orion

Sain kuin sainkin vielä tämän valmiiksi ennen lähtöäni. 



Malli: vanha Neoviuksen malli vuodelta 1940. Lanka: Rondo Kesävuokko (85 % puuvillaa 15 % viskoosia. Puikot: 2,5. Koko: halkaisija 49 cm.

Mieleni on tehnyt kauan neuloa tätä mallia. Lanka ei ole paras mahdollinen, mutta yli vuoden kestänyt langanosto lakkoni pitää vielä. Niinpä kaivelin tähänkin lankakoppani sisältöä. Olen tulokseen tyytyväinen. Tätä oli niin kiva neuloa että aloittelin jo uutta liinaa eri mallilla. Olkoonkin että jouduin purkamaankin 10 krs huomattuani pahan virheen. Tätä se tekee kun ei malta seurata neulekaaviota. Pingoitin liinan parvekkeella että saa olla kissalta rauhassa. Arvatkaa muistinkos? En tietenkään. Päästin kissan parvekkeelle. Niin se rontti oli käpälöinyt kasan neuloja irti. Joku mumma hermostusi ja otti liinan veks kesken pingotuksen.

On tuos uudes perheenjäsenessä opettelemista. Sen mie olen jo oppinut että ei sen kans asuta kuin koiran. Kissat tekee niinkuin itse lystää, mee peräs ja vikise.

Heleitä heinäkuun viimeisiä päiviä!